Kun beussikärpänen on päässyt puraisemaan, ei kannata pistää hanttiin. Meidän perheessä elettiin jo seesteistä (lue helppoa) kahden aikuisen koiran arkea ja saatiin nauttia myös Alisasta ja omista kasvateista sopivassa suhteessa kun ne olivat hoidossa ”mummolassa”. Kuitenkin unelma tuontipennusta ei jättänyt rauhaan, vaan olemme etsineet sopivaa ja kiinnostavaa kasvattajaa jo parin vuoden ajan. Joskus oikean pennun löytyminen voi viedä todella paljon aikaa, koska moni narttu ei olekaan tullut kantavaksi tai syntyneitä pentuja ei ole riittänyt ulkomaille asti. Lisäksi kasvattajat haluavat tutustua ostaja-ehdokkaisiin hyvin ennen kuin suostuvat luovuttamaan pentujaan ulkomaille. Tämän ymmärrän erittäin hyvin!
Me olemme ”tutustuneet” netin kautta moneen ulkomaiseen kasvattajaan, ja keskusteluiden kautta oppineet kunkin kasvatustyöstä ja koirista. Erittäin opettavaista ja hyödyllistä tietoa jatkoa ajatellen. Samalla tulee pohdittua tarkkaan omia kasvatusperiaatteita. Meillä Suomessa koirien terveystutkimuksiin panostetaan todella paljon, ja siksi koiran hankkiminen ulkomailta on aina suurempi riski. Esimerkiksi beussien alkuperämaassa Ranskassa koirilta ei kuvata selkää ja kyynärpäitä. Mutta toisaalta siellä halutaan tietää sydämen toiminta ja DNA-tutkimusten kautta koiran alkuperä ja karvageenit. Sukutaulun koirien googlaaminen ja muu salapoliisityö on tarpeellista, jotta et hanki ”sikaa säkissä”. Lisäksi meidän on Beauceron-kasvattajina tutkittava sukutaulut myös mahdollisen pennuttamisen näkökulmasta, eli pyrittävä löytämään sukulinjoja joita ei ole liikaa edustettuna Suomessa, ja jotka mahdollisesti istuvat yhteen meidän omien kasvatuslinjojen kanssa.
Joskus kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaisesti, kuten meillä tänä kesänä. Somessa seurailemamme ranskalainen kasvattaja ilmoitti mielenkiintoisesta pentue-yhdistelmästä ja otimme häneen heti yhteyttä. Aluksi saimme täyttää monisivuisen hakemuslomakkeen (!) ja vastailla moniin kysymyksiin. Karsinnan läpäistyämme juttelimme videoyhteydellä ja tutustuimme hänen koiriinsa, perheeseen ja kasvatusperiaatteisiin. Tämän jälkeen pääsimme pentujonoon, ja loppujen lopuksi Rolf sai itse valita pennun kahdesta syntyneestä nartusta. Molemmat terveitä ja kaikin puolin ”täydellisiä”. Valinnan hän teki luonteen perusteella vasta kun matkusti syyskuussa viideksi päiväksi Ranskaan. Kesän aikana ehdimme chattailla kasvattajan, Alexandren kanssa lukemattomia kertoja ja seurata pentujen kehittymistä online. Viimein syyskuussa koitti matka Ranskaan, missä Rolf otettiin vieraanvaraisesti vastaan. Rolf asui kasvattajan luona ja pääsi mukaan myös Nationale d’Elevageen seuraamaan jalostustarkastusta, paimennuskokeita ja tutustumaan eurooppalaisiin koiriin ja heidän omistajiinsa. Hieno kokemus ja paljon uusia beussituttuja!
Kotimatka taittui neljän tunnin junamatkalla Pariisiin ja sieltä lentämällä Helsinkiin. Sissi ei ollut matkasta moksiskaan, vaan saapui reippaana kotiin Nellyn ja Noomin tutkittavaksi. Nelly otti pennun äidillisesti vastaan, Noomi ei ollut ihan yhtä innokas pikkusiskosta (yäk!), mutta ystävällinen kuitenkin. Nyt Sissi on ollut kotona jo kolme viikkoa ja on osoittautunut touhukkaaksi, uteliaaksi ja erittäin terävähampaiseksi pikkubeussiksi. Isojen kanssa ollaan pihalla yleensä vain kaksi kerrallaan, tai erittäin valvovan silmän alla, koska Nellyn ja Noomin vauhti ja painit ovat vielä liian rajuja pienelle. Hakutreeneihin ja tottiskentälle Sissi on jo päässyt harjoittelemaan makkararinkiin. Autoilua, veneilyä ja kaikenlaisia uusia paikkoja on koettu myös kiitettävästi. Nämä ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat ratkaisevan tärkeitä pennun rohkeuden ja maailmankuvan kehittymiselle. Nyt odotellaan että saadaan Sissin rokotukset vahvistettua jotta päästään pentukouluun ja kokeilemaan erilaisia harrastuksia 😊
Kennel Flower Rock's 
Vastaa