Beauceron-kasvatusta ja perhe-elämää
Olemme harrastaneet Beauceron-rotua vuodesta 2001, ja meillä on molemmilla ollut koiria jo lapsuudestamme 70-luvulta alkaen.
Kennel-nimi Flower Rock’s on myönnetty Rolf Blombergille keväällä 2017. Rolf suoritti kasvattajan peruskurssin marraskuussa 2016 ja ensimmäinen N-pentueemme rekisteröitiin kennelnimellemme kesällä 2017 ja toinen P-pentueemme keväällä 2019. Rolf on toiminut 2000-luvun alkupuolella sekä vuosina 2018-2022 Suomen Beauceron ry:n hallituksessa ja jalostustoimikunnassa, sekä aikoinaan myös Helsingin Pelastuskoirien HePeKo:n hallituksessa (pj) ja hälyryhmässä.
Liikumme koiriemme kanssa paljon luonnossa ja käymme jonkin verran näyttelyissä. Olemme aiemmin harrastaneet aktiivisesti pelastuskoiratoimintaa, nyt vain omaksi ja koiriemme iloksi epäsäännöllisesti rally-tokoa, paimennusta, hakua ja jälkeä. Kilpailuviettiä meillä kummallakaan ei ole, joten siksi koiriltamme puuttuvat toistaiseksi koetulokset. Meidän mielestämme koira on ensisijaisesti perheenjäsen ja voi elää aktiivista ja virikkeellistä elämää ilman koesuorituksiakin, vaikka niitä toki kovasti arvostamme. Toki beussin kanssa täytyy olla monipuolisesti aktiivinen ja rakastaa ulkoilma-elämää. Tällä hetkellä elämäämme rikastaa pentutreffit ja treenipäivät aktiivisten kasvattiemme kanssa eri lajien parissa.
Asumme meren ja metsien ympäröimänä omakoti-alueella Helsingin Karhusaaressa ja kesäisin veneilemme ja mökkeilemme Sipoon saaristossa. Lapsemme ovat jo muuttaneet pois kotoa, joten voimme keskittyä nyt hyvällä omallatunnolla koirien kanssa touhuamiseen. Perheemme nykyisiin Beauceroneihin, Nellyyn, Noomiin, Alisaan ja Sissiin voit tutustua täällä.
Ensimmäiset koiramme 70-luvulla
Meillä on aina ollut koiria (sekä muutama hamsteri, undulaatti ja Nymfi-papukaija). Ensimmäisen koiran Maria sai 10-vuotiaana, ja Ressun rotu oli silloin Suomessa harvinainen ja erikoinen Basenji (Abidjan 1974-1986). Samoihin aikoihin Rolf sai oman ensimmäisen koiransa Barbin (Barbie von der Nutzen), joka oli lyhytkarvainen Kääpiömäyräkoira.
Koira- ja perhe-elämää 80- ja 90-luvuilla
Oman perheen perustamisen jälkeen meillä on ollut yhdessä kaksi Karkeakarvaista kääpiömäyräkoiraa; Fido (Malec Fido 1986-1996) ja Ecco (Mimin Ecco 1988-1994), sekä kaksi Dobermannia; Ninni (Dufas Linnea 1990-2002) ja Emmy (Dufas Emmy 1994-1999). Koirat kuuluivat tiiviisti lapsiperheemme elämään.
ENSIMMÄINEN BEAUCERON 2001
2000-luvulla meille tulivat Australian paimenkoira Nala (Glenhouse’s Fish and Chips 2002-2018) ja Beauceron Mindy (Moisionmäen Mesimarja 2001-2015) Kuva: Tiiu Kaitalo, vuoden välein. Niiden kanssa harrastettiin pelastuskoira-lajeja, raunioita ja metsähakua. Kun molemmat olivat jo yli 10-vuotiaita oli aika miettiä seuraavaa koirakaveria ja beussi oli aika selvä valinta. Nelly (Moisionmäen Imelda 2013- ) tuli meille Moisionmäeltä, kuten iso-tätinsä Mindykin. Nellyn ensimmäisestä pentueesta keväällä 2017 jätimme meille oman kasvattimme Noomin (Flower Rock’s Night Fly).
Koirat ovat tuoneet meidän elämäämme todella paljon iloa, reippailua, harrastuksia ja ystäviä. Mutta myös surua ja murhetta kuten valitettavan usein voi käydä. Olemme käyneet läpi useita koirien perinnöllisiä sairauksia ja leikkauksia, ja siksi arvostammekin koirien jalostamisessa erityisen paljon terveyttä. Tämä onkin yksi vahvoista syistä miksi päädyimme, ja aiomme myös jatkaa, Beauceronien parissa. Meidän kaikista rakkaista omista koirista Beussit (ja Aussi) ovat olleet yksilöinä terveimpiä, vaikka jokainen rotu ja persoona onkin jättänyt meihin kullanarvoisen jälkensä.
Flower Rock's 